Juosta mustaan metsään, valkoiseen hankeen, olla puhdas ja vapaa

Julia on 15-vuotias yhdeksäsluokkalainen tyttö. Hänen ystävänsä koulussa keksivät uuden villityksen: laihduttamisen. Julia yrittää toimia tyttöjen järjen äänenä ja korostaa kaikille terveellisten elämäntapojen merkitystä: monipuolista syömistä ja riittävää urheilua. Ympäristön paine kuitenkin saa kuitenkin hänetkin pohdiskelemaan elämäänsä ja itseään. Siitä alkaa Julian elämän alamäki. Hänestä tulee tyytymätön omaan painoonsa ja tyttö päättää alkaa ensin kokeilumielessä vähän laihduttaa. Kilojen kariseminen muuttuu kuitenkin pian pakkomielteeksi ja kehonkuva vääristyy. Julian elämän keskiöön nousevat ruuan ja urheilun ajattelu sekä koulussa menestyminen. Ennen tärkeät asiat, kuten läheinen perhe ja ystävät, sekä muut nuoren tytön arjen askareet jäävät elämässä toissijaisiksi. Ainoa päämäärä on täydellisyys.

”Mä oon päättäny, etten syö enää karkkia. Enkä pullaa. Enkä keksejä. Enkä mitään makeeta lihottavaa. Mun on pakko. En voi enää jatkaa näin. Mä syön ihan liikaa kaikkea kakkaa. Mä ryhdistäydyn. Illalla mä lähden lenkille ja juoksen kovaa, mä oon voimakas ja mä jaksan. Kukaan ei voi pysäyttää mua.”

Kira Poutanen on suomalainen kuusi romaania kirjoittanut kirjailija, joka asuu Pariisissa. Hänen esikoiskirjansa Ihana meri julkaistiin vuonna 2001. Kirja kertoo 15-vuotiaan tytön kehon sekä ajatusten muuttumisesta anoreksiaan sairastuttuaan.

”Mä oksetan itseäni, pehmeät posket ja löysät rinnat. Mun hampaat kiristyy yhteen, ja mä lyön itseäni kasvoihin niin kovaa kuin uskallan. Poskeen jää punainen jälki, ja mä pelästyn omaa voimaani.”

 Kirjan aihe on raskas. Se on kirjoitettu siten, ettei varmasti jätä lukijaansa kylmäksi. Kirjan päiväkirjamainen kerronta päästää lukijan lähelle päähenkilön ajatuksia. Kertomus on taitavasti kirjoitettu. Lukiessani sitä tuntui kuin lukisin jonkun ajatuksia. Niin aitoja ne ovat. Halusin ravistaa päähenkilöä oikein kovasti, jotta saisin kieroutuneet mielikuvat hänen päästään. Vaikka aihe on todella rankka, se on myös todella mielenkiintoinen.

Pohdiskeltuani kirjaa nyt lukemisen jälkeen, uskon, että Poutanen on halunnut kirjoittaa sen eräänlaisena kannanottona nykyajan yhteiskunnan luomille ulkonäköstandardeille ja esittää tilanteen, johon paineet pahimmillaan voivat johtaa. Tässä hän on onnistunut hyvin.

 Kirjan päähenkilö Julia etsii tietä laihtumiseen naistenlehdistä ja musiikkimaailmasta, median luomasta täydellisestä naisvartalosta. Hänen mielikuvansa täydellisyydestä vääristyy ja tie mahdottoman täydellisyyden saavuttamista kohti alkaa. Vaikka ensisilmäykseltä luulisi Julian taistelevan vain syömisongelmia vastaan, on mukana paljon muutakin. Julian koko mieli sairastuu, ei vain keho. Kaikki on lähtöisin aivoista ja kieroutuneista ajatuksista. Myös koulussa on oltava täydellinen. Keskiarvoksi on saatava kymppi. Julia valitsee elämälleen suunnan, josta ei seuraa mitään hyvää.

Päähenkilön muuttuminen on syy miksi valitsin kirjan päättötyöhöni. Kirjan alussa ja lopussa Julia on kuin kaksi täysin eri ihmistä, niin ulkomuodoltaan kuin ajatuksiltaan. Pidän siitä, että kirjan loppu jää tulkinnanvaraiseksi, sillä se jättää lukijalle taas yhden mahdollisuuden käyttää mielikuvitustaan Julian tulevaisuuden suhteen.

Ihana meri antaa paljon ajateltavaa. Se saa miettimään terveellistä elämää. Usein ajatellaan, että laihuus on terveellistä, lihavuus sairaus. Se on varsin yleinen mielikuva. Todellisuudessa molemmat ääripäät ovat pahasta ja kultainen keskitie tässäkin suhteessa mainio vaihtoehto. Kirja opettaa arvostamaan normaaleja syömis- ja liikuntatottumuksia.

Luin kirjan todella nopeasti. Se on vetävä ja teksti kulkee sujuvasti eteenpäin. Toimivat dialogit ja raskaat mietelmäpätkät luovat hyvän kontrastin ja tekevät tekstistä jollain tapaa monitasoisen. Kirjan raskaus painottuu erityisesti sen loppuosaan. Alku on kevyttä luettavaa, mutta lopussa vaikeaselkoiset mietelmät lisääntyvät ja ne muuttuvat entistä abstraktimmiksi.  Kirjassa on todella paljon toistoa, mutta mielestäni se toimii hyvin tehokeinona. Se saa lukijan ymmärtämään paremmin kuinka samalla kaavalla Julian päivät etenee viikosta toiseen.

”Ja niin me kävellään, ja lumi loistaa ihanan auringon hyväilyssä, mä tiedän, että tän pitäisi olla kaunista ja mun pitäisi olla onnellinen, mutta mulla on vaan kylmä. Ja hirvee nälkä.

kuvan lähde: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzMS9yDWlt3_1RMrwYseT642oWJVZYeSh1LodUhEUJPZjP6BR15rmEd8L1zg-koggk7GN5H7wFhhQDbF5CE4-VbxjMsPURAjFnX7yS9vBDdKVO3xv1M7O14PxzFA3CI4B4o2Wc7k6b9JLY/s1600/ihanameri_kesa04.jpg